4 syytä miksi esimiestyö ei kiinnosta

Muutama vuosi sitten lomaillessani Uudessa-Seelannissa tapasin ex-pankkiirin, joka oli juuri muuttanut pois Lontoon vilinästä vihreään saarivaltioon ja työskenteli eräoppaana Otagon huikean kauniissa kansallispuistossa.

Opastuskierroksen aikana rupatellessamme Sam kertoi aiemmasta huippu-urastaan rahoitusalalla, maineikkaan lontoolaispankin ylimmässä johtoportaassa. Hänen vaimonsa oli tunnettu psykiatri.  Heillä oli siis kaikkea, mistä moni voi vain unelmoida.

Jossain vaiheessa pariskunta kuitenkin joutui pysähtymään ja koki, että liika on liikaa. Samin puhelin pirisi keskellä yötä ihmisten soitellessa toiselta puolen palloa, hänen vastuunsa kasvoi jatkuvasti ja esimiehen vaatimukset alkoivat saada naurettavia mittasuhteita. Hän alkoi kärsiä oudoista oireista: hiustenlähdöstä, unettomuudesta, sydämen rytmihäiriöistä ja mielialanvaihteluista. Pitkällisten keskustelujen jälkeen pariskunta päätti muuttaa elämäntyyliään ja alkoi katsella uusia mahdollisuuksia ulkomailta.  

Luontorakkaina ihmisinä he päätyivät lopulta kauaksi Uuteen-Seelantiin, jossa vaimo meni töihin kouluun ja Sam itse ryhtyi eräoppaaksi:

“Mittani tuli kerta kaikkiaan täyteen asiakkaista, loputtomien työviikkojen vaatimuksista työn hallitessa jatkuvasti ajatuksiani. Tajusin silloin, etten halunnut olla johtaja. Pingviinit ja hylkeet antavat minun sentään nukkua yöni rauhassa, ne eivät soittele. Olen vihdoin vapaa nauttimaan elämästäni.”

Haaveet ja lupaukset paremmasta palkasta, maineesta, pomon luottamuksesta houkuttelevat meitä joskus uralle, jota kaikki meistä eivät välttämättä loppumattomiin halua. Käy aika usein niin, että emme juurikaan käytä aikaa itseemme tutustumiseen vaan ajelehdimme virran mukana. Tämä sopii niille, joilla ovat syntyneet johtajiksi, mutta voi muuttua painajaiseksi toisille.

Syitä hypätä pois upeasta uraputkesta

Elämässään suunnanmuutoksen tehneet ex-johtajat mainitsevat mm. seuraavia syitä ratkaisulleen:

 1. Ylimmän johdon työ kattaa kaikki 360 astetta

Sinun on hallittava kaikki. Ihmiset toimivat luontaisesti joko ihmis- tai asialähtöisesti, mutta johtajan odotetaan hallitsevan molemmat osa-alueet.  

Vaikka luvut eivät olisikaan vahvin alueesi, talousarvioiden ja taulukoiden käsittely kuuluu tehtäviisi, tai vaikka et olisi kovin ihmisläheinen tyyppi, henkilöstöasiat ovat silti väistämättä vastuullasi.  

2. Huipulla on yksinäistä

Henkilökunta ei yleensä pidä pomoa yhdenvertaisenaan. Yritystapahtumissa ja -juhlissa pomolla on kiusallisen ulkopuolinen fiilis, ikään kuin et täysin kuuluisi porukkaan: Tiedät hyvin, että tiimisi pystyisi paljon vapautuneemmin päästämään ulos höyryjä, jos et olisi paikalla. Siispä päätät lähteä.

3. Toimistopolitiikka painaa päälle

Johtajan on otettava huomioon, että on jatkuvasti tarkkailtavana ja ehkä joutuu myös pelkäämään asemansa puolesta. Vaikka suorituskykymittarisi kertoisivat onnistumisista ja vuosien työkokemuksesi tuntuisi toimivan takuuna saavuttamallesi asemalle, voi silti löytyä joku sinua parempi, sinua verkostoituneempi tai yksinkertaisesti paikallesi paremmin sopiva. Paine puskea itsesi jaksamisen rajoille kasvaa.

4. Maalaisjärjen ajoittainen puuttuminen

On tärkeää osata tunnustaa itselleen, että olemme hyviä joissain asioissa ja huonompia toisissa. Jos emme onnistu tässä, ajaudumme ikävään noidankehään, josta ei ole ulos pääsyä. Hierarkiatikkaiden kipuaminen ja dirikkatitteli eivät aina vie Graalin maljalle.  

Saatat olla loistava ja saatat olla fiksu, urapolkusi voi vain olla erilainen. Yritysten pitäisi kannustaa luovuuteen ja kovaan työhön – paitsi keksimällä uusia, kunnianhimoisia titteleitä – myös pohtimalla, mikä olisi sopiva työnkuva kullekin työntekijälle, jotta yritystä voidaan viedä eteenpäin.   

Teo, MBTI-konsultti ja -kouluttaja, jonka kanssa työskentelin aiemmin, oli saavuttanut mukavan aseman. Hän oli työskennellyt 15 vuotta samassa yrityksessä ja rakasti työtään. Hänet ylennettiin tytäryhtiön johtoon, mutta silti hän yhä useammin voi pahoin. Selkä ja niska niskoittelivat, ja unen päästä oli vaikea saada kiinni.  

Hän ei aluksi ymmärtänyt, mistä oli kyse – hänhän oli valtavan pidetty ja nautti kaikkien kunnioitusta. Hän suorastaan rakasti HR-työtä, työntekijöiden kuuntelemista ja ongelmien ratkomista. Jossain vaiheessa hänen kuitenkin oli myönnettävä, että ongelmat johtuivat työstä. Hän ei jaksanut kantaa kaikkea vastuuta harteillaan.  

MBTI-koulutuksen aikana Teo oppi itsestään asioita, joita ei ollut huomannut aiemmin. Hän oli ekstrovertti, joka välitti aidosti muista ihmisistä, mutta samaan aikaan hyvin epäjärjestelmällinen. Hänelle kasautui aina liikaa töitä, joita ei kuitenkaan voinut enää hoitaa viime tingassa kuten aiemmin. Lopulta hän ymmärsi, että hallinnolliset tehtävät ja kokouksissa istuminen söivät suurimman osan hänen energiastaan. Haikein mielin hän jätti työnsä ja ryhtyi omaksi esimiehekseen, jossa hän toimii kouluttajana ja konsulttina. Nyt hän auttaa ihmisiä selviämään muutoksista työpaikalla.

Uusi Teo oli syntynyt vaistoja seuraamalla. Hän tunsi vihdoin saavuttaneensa jotain.   

Mitä sinä arvostat?

Johtajan pestin tavoittelu ei ole ainoa uravaihtoehto. Aina silloin tällöin pitäisi pysähtyä, ajatella, kelata taaksepäin, päivittää ja nollata. Jos huomaat, että olet aina huolissasi tai työn vaatimukset ottavat veronsa yksityiselämässäsi, on aika kysyä itseltäsi: Miksi? Mitä sinä arvostat? Puhuminen asiasta auttaa myös eteenpäin.  

Hyväksi johtajaksi tuleminen ei ole ainoa vaihtoehto. Avaa mielesi löytämällä uusia sinua kiinnostavia asioita. Haasta rajojasi ja kurottele laatikon reunojen yli. Aina ei tarvitse keskittyä siihen, minne muut menevät.  

  • Katariina Benedetti, kirjoittaja on vastikään Singaporesta takaisin Suomeen muuttanut toimittaja

Lue, miksi muutos voi olla hyvästä